”Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” On vain harvoja, varsinkin läntisellä pallonpuoliskolla, jotka eivät tunne tätä vanhaa kristillistä sanontaa. Annettuna alas isältä pojalle lukemattomien sukupolvien ajan, sen sisältö on löytänyt tiensä lukemattomien miljoonien ihmisten moraaliseen perustaan. Siltikään, tuosta pitkästä tunnettuudesta huolimatta, on varsin harvoja, jotka näyttäisivät ymmärtävän sen tarkoituksen ja vieläkin harvempia, jotka eläisivät sen viisautta. Syvimmillään, se liittyy kiinnittymättömyyteen. Nuo murheet – kritiikki, tuhoisa juoruilu ja tuhoisat teot – joita on riittämiin niin kutsutuissa ”henkisissä” ryhmissä, onnistuvat tarkoitusperissään, siellä missä ei olla kiinnittymättömiä. Murheen kitkerä ja syövyttävä myrkky kukoistaa siellä, missä sille annetaan jatkuvan ajattelun ja puolustelun energiat. Paljon parempi olisi jättää asiat Karman lain huomaan, kuin murehtia ja sättiä noita murheen lähteitä.

Kun kerran näin on, ei murheen luonteella eikä aiheutettavan vaikutuksen tarkoituksella ole merkitystä. Laki on puolueeton ja tekee työtä palauttaakseen tasapainon. Mikään tapa kamppailla vääryyden oikaisemiseksi tai maineen palauttamiseksi ei voi auttaa Karman lakia sen tehtävässä. Säästäkää siksi energianne parempiin tarkoituksiin ja antakaa Lain päättää palautteen määrä ja ajankohta.

Kun paha iskee, silloin paras puolustus on kiinnittymättömyys. Kun saaliseläin seisoo hiljaisena ja liikkumattomana, saalistaja, kummastuneena, palaa saaliitta. Kun ihminen on kiinnittymätön, vapaa peloista ja tarpeesta kostaa – hän voi rauhallisin mielin antaa tuon Suuren Lain käydä kamppailut omasta puolestaan. Siten paha ei voita, eikä se kasva voimia. Tämä Kristuksen syvällinen opetus yleensä esitetään kehoituksena olla kantamatta pahaa mieltä taikka loukkantumista päivästä toiseen, siten pitkittäen sen kestoa ja vielä haavoittaen sen uhria.

Aihe liittyy läheisesti kristilliseen anteeksiantamisen konseptiin. Kun ihminen on todella kiinnittymätön, hän on jo antanut anteeksi. Hän odottaa rauhallisesti murheen alullepanijan itse ymmärtävän itselleen tekemänsä murheen ja uhrille sekä ryhmälle aiheuttamansa murheen, ja korjaavan tekonsa. Näin murhe tylsytetään ja näin ”päivälle riittävät sen omat murheet”.

Kun Maitreya, Suuri Herra, tulee täyteen julkisuuteen, Hän tulee käyttämään paljon aikaa kiinnittymättömyyden periaatteelle. Ilman syytä se ei ole Hänen opetuksensa keskiössä: Hän on jo jakanut ajatuksiaan mielen rehellisyydestä ja hengen vilpittömyydestä sekä kiinnittymättömyydestä. Eivätkä kaikki aluksi tule kykenemään seuraamaan Hänen ajatuksiaan, mutta ajan saatossa Hänen rakkauden energiansa tulee herättämään ihmiset Hänen viisautensa käytännöllisyydelle. Vähän kerrassaan vihan sekä kateuden vanhat ja mekaaniset reaktiot tulevat katoamaan, samalla kun sosiaaliset tarpeet täytetään ja kun yhä vain useampi saa ilonsa työstään Maitreyan tarkoitusperien puolesta. Näin tulee olemaan ja näin tulevat ihmiset kaikista kansoista kasvamaan olemassaolossaan kehittyvinä Jumalina.

—Evankeliumi Matteuksen mukaan 6:34 kokonaisuudessaan kuuluu: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”