Arvoisa päätoimittaja,
Kävin Wienin kaupungissa 29. maaliskuuta vuonna 2015 tehdäkseni ostoksia ja noutaakseni muutamia taloustarvikkeita, jotka olin tilannut internetistä. Kävellessäni jalkakäytävällä Mariahilferstrassella, pienikokoinen, vaalea nainen lähestyi minua ja kysyi, olisiko minulla tarjota hänelle siivoojan työtä.
Tiesin että vaimoni ei ikinä hyväksyisi siivoojaa, jolla ei ole suosituksia, joten sanoin hänelle, että valitettavasti minulla ei ole tarjota hänelle töitä. Annoin hänelle kaksi euroa ja siirryin tien toiselle puolelle. Nainen juoksi perääni ja huusi, että enkö edes voisi kuunnella häntä. Kerroin hänelle, että minulla on muutama minuutti aikaa ja siirryimme hiljaisemmalle paikalle ja hän kertoi perheensä (aviomies ja kolme lasta) raskaasta tilanteesta Serbiassa äskeisten suurien tulvien jälkeen.
Heidän talonsa oli yhä veden alla ja koko heidän omaisuutensa oli tuhoutunut. Hänen aviomiehensä ja lapsensa asuivat armeijan leirillä, missä tilanne oli surkea. Hän puhui sujuvaa saksaa ja kertoi paljon tarkkoja yksityiskohtia. Kun mieleeni tuli ajatus siitä, miten hyvää hänen saksansa oli, hän välittömästi kertoi minulle olleensa saksan kielen opettaja Serbiassa. Myöhemmin mieleeni tuli toinen ajatus: Miksi hän on pukeutunut niin hyvin? Hänen reaktionsa oli välittömästi liikuttaa oikeaa jalkaansa ja kenkäänsä osoittaen kertoa minulle saaneensa nämä vaatteet avustusjärjestöltä. Lopuksi hän kertoi minulle, että hänen on lähdettävä Wienistä kolmen viikon kuluessa ja että hän tarvitsee rahaa kolmen kuukauden vuokrarästeihin.
Olin häkeltynyt hänen tarinastaan ja otin lompakkoni jälleen esille ja otin esiin 50 euron setelin, sitä tehdessäni 100 euron seteli tuli esille lompakostani. Antaessani hänelle 50 euron setelin hän kysyi:” Miksi et anna minulle 100 euron seteliä niin annan sinulle takaisin tämän viisikymppisen?” Tämä odottamaton kysymys järkytti minua syvästi, enkä kyennyt vastaamaan mitään. Käännyin ja lähdin katsomatta enää hänen silmiinsä. Katumus täytti minut, kun ymmärsin, että olisin hyvin voinut antaa hänelle satasen setelin ja silti minulle olisi jäänyt tarpeeksi rahaa kaikkiin ostoksiini.
Kysyisin, Voisiko Mestari kertoa, oliko kyseessä tavallinen nainen Serbiasta vai joku erityinen?
F: B., Wien, Itävalta.
(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että ”serbialainen nainen” oli Mestari Jeesuksen edustaja.)